Vieraat ihmiset
jännittävät Remua. Ottaen huomioon, että sillä on ikää passin mukaan 7 vuotta
ja siitä on kokonaiset hurjat 3 viikkoa positiivisia kokemuksia ihmisistä, niin
en ihmettele. Sillä on kolikon kokoinen reikä korvalehdessä siitä, että se on
merkitty tarhalla muovitägillä, se on otettu ihmisten toimesta kiinni ja
heitetty yli kahdeksi vuodeksi betonihäkkiin, se on todennäköisesti piesty
enemmän kuin kerran. Jos olisin hän, en haluaisi olla missään tekemisissä
ihmisten kanssa enää koskaan. Kokemuksistaan huolimatta Remu kuitenkin ylittää
itsensä päivittäin ja luottaa jo hänelle tuttuihin ihmisiin, mikä on todella
liikuttavaa. Vieraat ihmiset Remu ohittaa yhdentekevästi turvallisen etäisyyden
päästä. Puutarhalla ollessamme ihmisjännitys ilmenee niin, että Remu menee ja
haukkuu ohikulkijoille hieman hätääntyneesti. Kaneli, joka ei ole koskaan
haukkunut ihmisille, on päättänyt auttaa kaveria mäessä ja haukkuu seuraksi
mukana. Tämä on tietenkin ihmisen näkökulmasta hyvin kiusallista ja
työskentelemme sen eteen, jotta tämä ei-toivottu käytös sammuisi. Useimmiten
ehdin saada koirien huomion ennen kun ne ehtivät aloittaa haukkumisen. Portti
on myös tarkoitus peittää suojakankaalla, jolloin ohikulkijoita ei näe yhtä
hyvin. Aina ei kuitenkaan ehdi reagoimaan ajoissa ja koira(t) pääsevät portille
”vahtihaukkumaan”.
Kahden päivän
otannan perusteella 90% ihmisistä pysähtyy portille jossa koira(t) haukkuvat.
Kaksi ihmistä on tähän mennessä haukkunut takaisin, noin 60% rupesi kertomaan
koiralle isoon ääneen, miksi ei tarvitse/kannata/saa haukkua ja loput halusivat
jutella kanssani siitä, miksi koirani haukkuvat, ottaen samalla tiukan
katsekontaktin koiraan. Yksikään näistä toimintamalleista ei auta tilannetta
yhtään. Koirani haukkuu, koska sitä pelottaa vieras, liian lähelle tuleva
ihminen. Kohti tuleva/katsova/kovaan ääneen puhuva/haukkuva ihminen on siinä
tilanteessa aivan järjettömän pelottava asia. Piirsin lopulta kyltin portille,
jotta ihmiset ymmärtäisivät toivottavasti liikkua eteenpäin.
Ymmärrän hyvin
tarpeen ottaa kontaktia koiraan. Onneksi meillä on perheessä toinen rescue,
joka elää ihmisen huomiosta ja jota saa rapsuttaa/katsoa silmiin tuntikausia.
Remu ei ole, eikä siitä todennäköisesti koskaan tule sellaista koiraa. Kun
kohtaatte koiran, joka ei selkeästi halua tulla rapsutetuksi tai kosketuksi,
joka haukkuu ja on tilanteessa selkeän hermostunut, niin olkaa kilttejä ja
antakaa koiralle sen tarvitsema tila. Älkää ojentako, tai komentako koiraa, älkää
rapsuttako sitä väkisin. It’s not you, it’s them! Koirat ovat kaikki yksilöitä.
Etenkin koiria, joilla on vuosikausien huonot kokemukset ihmisestä ei voi
vaatia suhtautumaan jokaiseen vastaantulijaan avoimen innostuneesti, vaikka me
ihmiset tietäisimme olevamme tosi kivoja. Jos olet ohikulkija, niin kulje ohi. Jos
olet tulossa kylään, kiinnitä huomiosi ihmisiin, älä koiraan ja anna koiran
tottua/tutustua sinuun omaan tahtiinsa. Jos koira tulee lähemmäksi sinua, heitä
sille nameja maahan, mutta älä kiinnitä koiraan muuta ylimääräistä huomiota. Vaikka
olisit tavannut saman koiran aikaisemmin, voit joutua tekemään tämän useita
kertoja. Se on turhauttavaa, mutta edelleen: It’s not you, it’s them! Sinulla
voi olla vastassa kaveri, jonka edellinen omistaja on välillä ollut sille kiva,
välillä antanut turpiin; koira, jota on pidetty lyhyessä ketjussa vuosikausia;
koira, jolla ei ole koskaan ollut positiivisia kokemuksia ihmisistä; koira,
joka ei vaan halua tulla rapsutetuksi. Vaikka joutuisit kuuntelemaan haukkua ja
namittamaan tyyppiä kolme, viisi, kymmenen tapaamiskertaa, niin se on lopulta
aika pieni vaiva.
Remu kiittää ja
kumartaa viilennyshuivissaan, joka näyttää ruokalapulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti