Tarinoita, joita kerromme koiristamme

Juhannukseksi lähdimme koiriemme kanssa reissuun, kyläilemään kahden koiran talouteen pikkupaikkakunnalle. Tunnin automatka sujui rauhallisesti ja perillä Remun tutustuttaminen uusiin koiriin meni vailla ongelmia. Kanelille perheen koirat olivat jo vanhoja tuttuja. Aurinko helli ja oli ihana katsoa, miten koirat saivat viettää viikonlopun vapaana nurmikolla maaten, ajoittain ympäri pihaa kirmaillen. Remulla on menossa tiivis leimautumisvaihe ja se seurasi minua viikonlopun kuin hai laivaa mihin ikinä meninkin. Yöt vietimme oman perheen kesken saunamökissä. Kolmantena aamuna Kaneli yllätti kaikki kutsumalla leikkisästi Remun mukaansa tutkimaan mökkiä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Kaneli otti Remun aktiivisesti kontaktia muussa kuin komentamismielessä ja se ilahdutti Remua silminnähden, vaikka yhdessä puuhastelu kesti vajaan minuutin enne kuin Kaneli oli saanut tarpeekseen. Pieniä askelia. 

 

Juhannukseksi lähdimme koiriemme kanssa reissuun, kyläilemään kahden koiran talouteen pikkupaikkakunnalle. Remu otti viikonlopusta kaiken irti. Se merkkasi isäntäväen talon omakseen pissaamalla 4 kertaa sisälle, kirmaili ympäri pihaa, murtautui useaan otteeseen ulos koirien aidatulta alueelta, yritti syödä sekä aidan että puutarhakalusteet, varasti keittiön pöydältä ruokaa ja harjoitteli kuuluvaa vahtihaukkuaan. Koirien leikkiyritykset muistuttivat lähinnä puskafarssia, mikä on toki parasta kesäteatteria. Remu yritti leikkiä Snokin kanssa, Chunk yritti leikkiä Remun kanssa, Kaneli yritti leikkiä yksin tai Remun kanssa, välillä myös estää muita leikkimästä, Chunk yritti leikkiä Kanelin kanssa, Snok olisi vaan halunnut olla rauhassa. Me ihmiset valvomassa, auttamassa, harhauttamassa, aktivoimassa ja kouluttamassa siinä välissä.

Juhannukseksi lähdimme koiriemme kanssa reissuun, kyläilemään kahden koiran talouteen pikkupaikkakunnalle.  Remu sai hetkeksi mahdollisuuden palautua kaupunkistressistä, vaikka uuteen paikkaan, ihmisiin ja koiriin liittyi omat jännittävyytensä. Yleisesti ottaen Remu jännittää uusia ihmisiä enemmän kuin koiria ja sisätiloja enemmän kuin ulkona olemista. Pihalla se pystyi nopeasti rauhoittumaan ja nukkumaan, sisällä isossa talossa piti pyöriä ympyrää ja yrittää nostaa koipeaan kaikkea mahdollista vasten. Isäntäperheen narttukoiran kanssa olisi voinut leikkiä, mutta uros oli leikkimurinansa kanssa vähän liian pelottava siihen. Stressi ilmenee Remussa tällä hetkellä levottomuutena ja hieman maanisena, päämäärättömänä puuhasteluna. Meidän perheen yömajana toimineessa saunamökissä sen oli helpompi rauhoittua ja levätä kuin isäntäperheen talossa. Kanelin kanssa Remu on loputtoman kärsivällinen, mikä alkaa tuottaa tulosta. Viikonlopun aikana Kaneli ei juurikaan komennellut Remua ja teki jopa useamman leikkialoitteen (mihin Remu ei ymmärrettävistä syistä ihan heti tarttunut). Stressinsä Kaneli kanavoi isäntäperheen isohkoon uroskoiraan ja komensi sitä aina tilaisuuden tullen. Meidän ihmisten ennakoinnilla ja suunnittelulla tämäkin käytös saatiin kuitenkin loppumaan viikonlopun aikana melkein kokonaan. 

Samat koirat, sama viikonloppu, kaikki tarinat yhtä tosia. Se, minkä tarinan kulloinkin huomaan, koen ja kerron ei ole kiinni koirista, vaan paljastaa lähinnä oman vireys- ja stressitilani.