Kaneli tuli meille Serbiasta toukokuussa 2013 ja oli ihan erilainen kun aikaisemmat koirani - jähmettynyt pelosta, ei tehnyt juuri mitään. Itse asiassa ensimmäiseen kolmeen päivään ei edes pissannut kertaakaan. Ennestään terriereihin tottuneelle ihmiselle ei mitään tekevä koira oli täysi mysteeri. Halu ymmärtää ja kommunikoida paremmin uuden perheenjäsenen kanssa sai toteuttamaan lapsuuden haaveeni ja menin opiskelemaan Eläinkoulutuskeskukseen koirien koulutusohjaajaksi suorittaen siellä perus- ja syventävät opinnot. Opintojen jälkeen työskentelin vuoden Kissa- ja koirakoulu Heiluvassa Hännässä hajutyöskentelyn ja peruskurssien vetäjänä. Koirakoulutukseni ja -omistajuuteni perustuu käyttäytymistieteisiin, halutunlaisen käytöksen positiiviseen vahvistamiseen sekä operanttiin ehdollistamiseen. Koulutuksessa olen saanut apua BAT eli Behavior Adjustment Training 2.0 -koulutusmenetelmästä. Avaan käyttämääni kirjallisuutta ja menetelmiä blogissa tarkemmin eri koulutustilanteiden yhteydessä.
Opinnot ja työskentely Heiluvassa Hännässä antoivat valtavasti valmiuksia Kanelin kanssa työskentelyyn ja neljän vuoden aikana täysin lukossa olevasta koirasta kuoriutui vähitellen elämäniloinen, lempeä ja oppivainen koira, jonka kanssa ollaan harrastettu eri koiralajeja (rallytoko, Nose Work, puuha-agility), käyty vierailuilla sekä vanhainkodeissa että lasten sirkuskoulussa ja viihdytään kahviloissa, kaupoissa ja muualla kaupungin vilskeessä.
Muiden koirien suhteen Kaneli oli pitkään tosi varautunut ja pelokas. Alkuaikojen jähmetys vaihtui nopeasti vimmattuun remmirähjäilyyn, minkä kanssa työskenneltiin pitkään. Nykyään ollaan tilanteessa, että vieraan koiran pystyy ohittamaan tarvittaessa parin metrin päästä. Kaneli pitää silti etäisyytensä lajitovereihin. Vasta viimeisen vuoden sisällä se on pari kertaa uskaltanut heittäytyä hetkeksi leikkimään tutun ja turvallisen koirakaverin kanssa eikä se vieläkään pidä siitä, että muut koirat tulevat sen reviirille, esimerkiksi kotiimme. Tästä syystä toisen koiran ottamista harkittiin pitkään ja hartaasti ja ratkaisu tehtiin vasta nyt, kun olen luottavainen sen suhteen, että sekä Kanelilla että meillä omistajilla on riittävät valmiudet tilanteen hoitamiseen.
Muistan epätoivoisesti googlettaneeni apua Kanelin tultua taloon kun kohtasin yhtäkkiä tilanteita ja ongelmia, mitä en ollut osannut ennakoida ja mitä en ollut kohdannut aiemmin. Nyt niistä selvittyämme harmittelen, etten dokumentoinut Kanelin alkuvaiheita tarkemmin. Vaikka naapurit muistuttavat minua silloin tällöin ajoista, jolloin kuljimme Kanelin kanssa korttelin ympäri metri kerrallaan houkutellen ja sitten taas jalkakäytävällä istuen, en enää edes muista kaikkia asioita, mitä kävimme läpi. Siksi päätin, että toisen koiran kohdalla haluan dokumentoida alusta asti sekä kohtaamamme haasteet että onnistumiset. Remun koulutuskummiksi on lisäksi lupautunut Heiluvan Hännän koirakouluttaja Miira Hellsten, joten tulemme saamaan ammattitaitoista apua aina, jos meinaa omat keinot loppua. Blogi tulee olemaan yhdistelmä mietteitä ja kokemuksia, koulutuspäiväkirjaa ja videoklippejä koulutushetkistämme. Toivottavasti siitä on apua samassa tilanteessa oleville ihmisille ja heidän koirilleen.
Kaneli temppuilee.
