Remun tausta
Siitä emme tiedä
paljoakaan. Tiedämme, että se selvisi hengissä Romaniassa kunnallisella
koiratarhalla useamman vuoden, mikä on pieni ihme. Sitten se löysi tiensä
meidän perheeseen mahtavan Kulkurit –järjestön kautta. Tarhalla ollessaan se
jakoi betonihäkin viiden-kuuden muun koiran kanssa ja tuli kaikkien kanssa toimeen.
Remun elämästä
ennen koiratarhaa emme tiedä yhtään mitään, kuten emme sitäkään, kauanko sitä
kesti. Alun perin Remun ikäarvio oli 3 vuotta, mutta eläinlääkäri muutti sen ja
nyt passin mukaan ikää on 7 vuotta. Ehkä se totuus on jossakin siellä välissä.
Ainoa mitä tiedämme, on että se hurmasi Kulkurien vapaaehtoiset ja samalla
tarhalla toimineet saksalaiset vapaaehtoiset, jotka ovat jo saaneet kuulla
Remun kuulumisia suomalaisen yhteyshenkilön kautta.
Aika moni kysyy,
mitä rotuja Remussa on. Noh, emme siis voi tietää. Oma arvioni olisi
saksanpaimenkoira ja corgi tai joku muu matalajalkainen ja pitkäselkäinen
paimenkoira. Kukaan ei tiedä.
Remu Rosiorin tarhalla Romaniassa (yllä) ja puutarhassa uudessa kodissaan (alla).
Kanelin tausta
Kaneli on
löydetty noin reilun vuoden ikäisenä harhailemasta kadulta Serbiassa, josta se päätyi
kunnalliselle koiratarhalle. Tarhalla Kaneli asui isoissa koira-aitauksissa 2,5 vuotta, ennen kun siitä tuli meidän Kaneli vuonna 2013. Viimeisten tarhakuukausien
ajaksi se oli siirretty isojen koirien aitaukseen, jossa se traumatisoitui joutuessaan
isojen koirien stressileluksi. Kaneli painaa 9 kiloa.
Kaneli näyttää
vähän saksan metsästysterrieriltä, vaikka sen luonne on kaikkea muuta. Sen
rotuperimässä on todennäköisesti jotakin rottaterrieriä, ehkä myös mäyristä
tms.
Kaneli tarhalla Serbiassa (ylin kuva) ja kotonaan Helsingissä (keskellä ja alla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti